En ole varmaan ikinä pelännyt lääkäreitä. Enkä hammaslääkäreitä. Oikojalla kävin koko lapsuuteni ja vaikka kuinka kiristeltiin hammasrautoja niin en saanut traumoja. Itävallassa multa poistettiin puhjennut viisaudenhammas ja se itse poisto ei ollut paha mutta se puudutus teki mut ihan hulluksi.
Viikko sitten alkoi tuntua oudolta. Päässäni hieman pyörrytti, vähän kuin tasapainoaisti olisi sekaisi. Ei pahasti mutta niin että huomasi. Päivä päivältä enemmän ja takahampaiden kohdalta jyskytti.
Kävin siksi tiistaina hammaslääkärissä ottamassa röntgenkuvan viisaudenhampaistani ja varaamassa ajan yhden poistoon. Aika olisi ollut tänään. Eilen tosin heräsin niin suuren kipumäärän alaisena että oli pakko soittaa hammaslääkärille joka käski tulla heti paikalle.
Hammas oli 90 asteen kulmassa muita hampaita vasten ja sitä ei siis voinut repiä ulos kuten tavallisen hampaan. Se siis porattiin pois luusta ja nikautettiin pois ihan kuin kivi rautakangella maasta. Operaatio kesti 1,5 tuntia ja hammaslääkärikin oli ihan loppu.
Se oli kamalinta mitä olen tähän mennessäni kokenut.
Tosin kerroin puudutuskammostani ja hammaslääkäri sanoi "jaa, sydän jyskytti, pyörrytytti ja oli paha olo? kuulostaa adreliinipitoiselta puudutusaineelta, olit sille varmaan myös vähän allerginen, kokeillaanpas muuta" ja eilinen puudutusaine oli ihan mukava. Vaikka sitä jouduttiin lisäämään kesken operaation kun huusin kivusta.
Tänään olen sitten kotona, Fra seuranani, tekemässä palapeliä ja syömässä särkylääkkeitä aamiaiseksi, lounaaksi ja illalliseksi. Näytän ihan järkyttävältä, kun poski on kuin iso pallo! Vähän kuin toispuolinen hamsteri. Voisin olla joku sarjakuvahahmo, vähän kuin Harvey TwoFace Batmanista mutta puoliksi hamsteri ja puoliksi ihminen.
