Söpöydestä

Muistatteko (tai jos ette kategorisoidu omaavan samoja tapoja kun minä, niin tiedättekö) kun teinit usein käyttävät yhtä sanaa, jolla kommentoivat kaikkea? Cool oli paljon käytetty kun itse olin lapsi. Mihin tahansa asiaan, kertomukseen tai kysymykseen vastattiin vaan „cool“. Jos asia oli hauska siihen vähän naurettiin, jos asia oli outo sanottiin se vähän niinkuin kysymysmerkkinä ja nyrpistettiin otsaa ja jos asia oli aivan kamala sanottiin myös cool, koska silloin konseptista tuli vain ironinen. Mikä oli entistä parempi.

No minä olen vielä tuossa vaiheessa. Tosin sana vaihtelee riippuen kenen kanssa puhun ja millä kielellä. Suomeksi sanon „söpöö“ ja „somaa“, ruotsiksi kommentoin „gulligt“ ja italiaksi väännän sanoista söpöjä vaikka ne ei edes taipuisi sillä tavalla. Esimerkiksi, käytän usein sanaa „carinissima“, joka ei ole italiaa mutta kuulostaa söpölle. Iinan kanssa meillä on ihan oma sana, „bör“ joka tarkoittaa kaikenlaista.

No asiaan. Kun muutin Itävaltaan, jostain kumman syystä „hübsch“ oli eka sana jonka opin saksaksi.

Yhtenä päivänä yksi kolleegoistani oli huonolla tuulella. Sellaisella 42 vuotias mies- hankkimassa avioeroa- ja vihaamassa ympäristöään olevalla tuulella. Hän puhui törkeyksiä ja kukaan ei jaksanut kuunnella häntä. Ihmiset huokailivat ja kävelivät pois, kunnes minä sanoin jotain saksaksi ja sen loppuun ”du bist nicht hübsch!” johon koko osasto repesi nauruun, ärsyyntynt mieskin, koska siinä tilanteessa se oli ehkä huvittavaa. Jonka jälkeen siitä tuli inside-vitsi.

Nykyään kaikki muutkin täällä kommentoi kaikkeen ”hübsch”. Kun kysyn pomoltani miten työtehtäväni, oliko se ok? Hän vastaa ”sehr hübsch” ja nauraa. Miehet kommentoivat suunnitelmiaan valaisimia sanalla ”hübsch” ja aamusin kun tulen töihin minua ei tervehditä guten morgeneilla vaan saan kuulla ”Hallo Saara, du bist hübsch”.

Söpöö.

Käytättekö te jotakin sanaa usein?