Dornbirn

Asun siis Dornbirn nimisessä pikkukaupungissa Itävallassa. Täällä on siitä aivan mahtavaa asua siinä mielessä, että täältä pääsee matkustamaan halvalla ja jopa autolla ihan mihin tahansa Euroopassa :) Täällä asuminen tuottaa sekä positiivisia ja negatiivisia tunteita. Positiivista on ainakin se, että kun äsken työpäivän päätteeksi kävin kävelyllä haukkaamassa happea sain lehmän seurakseni tallustelemaan tietä pitkin :)

Suomessa kun sanon, että olen maalta kotoisin, niin se ei oikein siis vedä vertoja tän paikan maalaiselämään. Suomessa se tarkoittaa enemmänkin sitä, että poimin mielelläni sieniä metsässä ja tiedän suurinpiirtein miten traktoria ajetaan. Täällä voi koitua eri tilanteiden eteen. Esimerkiksi yhtenä päivänä sain  huvittuneena miettiä miten pervosti miehet toimistossani kahvitauolla puhuivat, kun miettivät Hannelooren munanlämmittämistaitoja. Vasta hetken päästä tajusin Hannelooren olevan kana :) 

Se mistä myös huomaa tämän paikan olevan maalla on juoruaminen. Siis kylillä kyllä puhutaan! Joskus kerron töissä yhdelle ihmiselle jonkun aivan random tarinan viikonlopustani ja iltapäivällä kahviautomaatilla tulee vieras mies juttelemaan asiasta "kuulin, että...". Älkääkä yhtään ihmetelkö jos päivän päätteeksi ruokaostoksilla jo kassaneitikin tietää, mitä teitkään viikonloppuna. On nimittäin tapahtunut. "Ai sä olet se suomalainen tyttö joka viime viikonloppuna...?"

Se, että kylillä puhutaan rajoittaa myös entistä enemmän blogipostauksiani ja Facebook statuksiani. Sain muuten FB-statukseni myötä toissapäivänä työmailin kolleegaltani "no oliko se maapähkinövoi-banaani-paahtoleipä hyvä aamupala?"

Se, mikä täällä on kaunista on ehdottomasti luonto. Vaikka nytkin on satanut jo yli viikon ja vuoria ei edes näy harmaan sadepilvipeitteen takaa, niin kyllä luonto saa yhä uudelleen hymyilemään ja rentoutumaan.

Luonnonilmiönä uusi rasittava asia elämässäni on tosin matalapainekivut. Muistan kun joskus Milanossa asuessani heräsin kramppaileviin lihaksiin, vatsakipuun ja päänsärkyyn enkä oikein ymmärtänyt mitä ihmettä minua vaivasi, kunnes sain kuulla, että sinä yönä oli matalapaine. Luulin asian johtuvan mineraalisuolojen puutteesta rankan hikoilun takia. Tosin mineraalisuolot auttavat hieman matalapainekipuihinkin. Vaikka Milanosta näkeekin Appenniinit ja Alpit niin eiväthän ne ihan vieressä ole. Dornbirnissä tosin voin aika hyvin jo ennustaa milloin sade alkaa ihan vaan kehoani ajatellen. Toinen ongelma tulee sitten taas lämpimällä säällä kun kuuma vuoristotuuli fööni puhaltaa. Tosin föönin puhaltaessa myös paikalliset kolleegani kärsivät ja en joudu yksin valittamaan.

Jos nyt negatiivisiin asioihin päästään niin Dornbirnissä on 2 asiaa, jotka saa ärsyyntymään. Yksi on murre (paikalliset puhuvat jopa mielummin englantia kun oikeeta saksaa) ja toinen on se, että jos ei murretta osaa niin on vaikea saada paikallisia ystäviä. Kaikki ystäväni täällä ovatkin alunperin ulkomaalaisia.

Tiesittekö muuten että Itävallassa asuu maailman laihimpaa naisväestöä? Ja sen kyllä huomaa!  Naiset ovat täällä aivan mallimitoissa mikä ihmetyttää, kun miettii niiden ruokatarjontaa (paljon leivitettyä ja friteerattua lihaa ja kalaa ja näkisittepä mitä munkkeja ja viinereitä löytyy joka kulmalta!) mutta syömisen lisäksi täällä harrastetaan aivan mielettömästi urheilua. Vuoristossa kävelemistä, vuoristossa juoksemista, uintia, vuoristopyöräilyä, laskuvarjohyppyä, raftingia, paraglidingia, ratsastamista, vuorikiipeilyä, laskettelemista, lautailemista, heliskiitä ja siis ties mitä. Mikä sinänsä on aivan mahtavaa, koska itsekin mielelläni urhielen :)

Tuli vaan mieleen kertoa muutama asia kotipaikastani kun nyt on tullut täällä vuosi täyteen. Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!