Lensin Suomeen torstai iltana töiden jälkeen. En ole viime aikoina oikein pitänyt lentämisestä… en sen todella turbulenssisen Tukholma-Milano-lennon jälkeen, jossa lensin lattialle ja jouduin ryömimään paikalleni enkä senkään rasittavan EasyJetin Barcelona-Milano-lennon jälkeen jossa matkatavarani saapuivat hihnaa pitkin pieninä purusina. Olin siis innossa tulossa kotimaahani, kotikylääni, kotiini mutta kammosin lentoa.
Jo lentokentällä tuli parempi tunne. Lähtöporttini kohdalla kuulin tietenkin suomenkieltä. Siellä se yksi ikäiseni tyttö pohdiskeli ääneen poikasystävälleen, että kotona ei ole sitten aamupalaa, että voisivat kotimatkalla poiketa Alepaan hakemaan Valion jugurttia, ruisleipää, Oltermannia ja kurkkua! Ja sitten oli se toinen nainen Taxfree-myymälässä, joka sanoi ystävälleen meikkituotteesta ”Tää oli just Stockalla loppu!”
Tiedän, ettei nämä lauseet kuullosta sen kummoisemmilta mutta minä sain melkein kyyneleet silmiin, kiitos näiden kahden niin suomalaisen lausahduksen.
Pääsin koneeseen, pääsimme ilmaan ja tilasin ruisleipää, Fazerin sinistä ja teetä. Se tuntui nimittäin eniten suomalaiselta vaihtoehdolta koko listalta. Ja sitten lentoemäntä sanoi ”saisiko teen kanssa olla joitakin tykötarpeita?” Ah!! Mikä sana!! Tykötarpeita. Tuli niin suomalainen olo että loppumatkan vaan hymyilin. Tiedättekö kun Roopesedän silmiin piiretään usein dollarin kuviot sarjakuvissa? No, jos musta oltaisiin tehty sarjakuva, niin mun silmiin olisi voinut piirtää suomenliput :) Ja jos nyt oikein saadaan valita niin toiseen käteen piimätölkki ja toiseen levyllinen Fazerin sinistä. Ja sitten mut oltais voinu sijottaa saunaan, koska 5 kuukauden saunattoman ajan jälkeen haluan sinne enemmän kuin mitään muuta.
Niin. Siis. Suomi on ihana.
