Comedies

A while ago I saw a movie called Bienvenue chez les Ch'tis. It is a funny French comedy about a man who gets transferred to work in the north of France. In France this is like the worse possible thing for a southern French person. In the north they drink too much, don't have a work moral, eat in weird manners and speaks a terrible dialect. In the end the man gets transferred to the South coast again and cries leaving the North as he became really fond of it. No special story but really funny. When I heard that the Italians have done the same movie but in their version, I just had to see it. Fra and I spent the rainy Sunday afternoon laughing loudly in the cinema. The Italian version is called Benvenuti al Sud where a man who wants to be transferred to Milan has to work in a small village outside Napoli. He is completely terrified to go there but proves a saying correct: you cry in Campagna twice: when you arrive and when you leave. When you arrive because it seems so terrible and when you leave because you have learnt to love it.

Where Pizza is taken seriously...

Napoli is a place that you do not visit. It is like a central train station at night. If you don't want trouble, you don't go there. Which is a pity as it is situated by the most beautiful coast of Italy AND the people there know how to enjoy delicious food and coffee. What else can a person wish for? Well, the good thing is, that also north of Italy is filled with Napoli restaurants. Fra's brother Army, his wife Nadra, their son Milo, Fra's sister Noemi, her boyfriend Edo, Fra and me enjoyed a delicious dinner in one of those restaurants on Saturday evening. The restaurant is called Pizzando Grigliando and is situated on Via Marghera. The table was filled with different kinds of pastella fritta foraperitivo (fried mozzarella, small sized arancini etc), different kinds of pizze, meat and the whole dessert list :) I have to say that the pannacotta was the best one.... As Milo required his parents to take him home to sleep, Noemi, Edo, Fra and I got a bit of digestion help out of vodka drinks and tequila in an other bar. A very nice evening :)

High price for cooked vinegared rice ?

I used to work on a fish counter (and smelled incredible badly by the way). We sold tons of sushi. All the sushi that was left over from that day we could eat or throw away as raw fish could not be sold the next day. So in those years I ate a lot of sushi. Almost every evening for "dinner" while cleaning up the fish counter (throwing away smelly intestines and packing slimy fish into boxes filled with ice). I guess there is no need to say that at some point it was just enough. At some point I met my limit and my brain just yelled NO to fish.

So I didn't eat sushi for a long time.

Until I got that need for soya. You know, when you just have to have soya. And what tasted better with soya than sushi? Well, actually ravioli in my opinion. But the point is, I started eating sushi again and now I want to have sushi all the time. Its like an addiction.

In Milan there is a great sushi restaurant. Besides the traditional nigiris, makis and temakis they also have sushi with some extras. Philadelphia cheese. Scrimps fried so they taste like rice crispies. Deliciously marinated tuna. All kinds of sauces. And my favourite Japanese beer: Asahi. And yes, did I mention the cheap "all you can eat" offer? No need to say that I have been in that restaurant already many times, even if it was opened this summer :)

Pane Calabro 3 euro al kg

I spent my weekend in Milan. On Saturday morning we visited a market. I have noticed that in this part of Europe there is a market on Saturday morning in all cities and villages. Well, also in Milan. In the little city where I live in Austria they sell cheese from the mountains, all kinds of vegetables, sausages, juice made of that seasons fruits and animal fur. In Milan they sell besides all of these also nice looking clothes made of cheap and bad materials (great place where to buy summer skirts and dresses, bad place to buy warm winter clothes). And no animal fur in Milan. I guess that is a speciality of this place where you cannot walk a meter without seeing a cow or a lamb.

The thing I love mostly about the markets in Milan is that I always find vegetables or fruits that I have never seen or heard of before. This Saturday I found a new type of cabbage :) Intriguing, I know :)

A little bit too much is the perfect amount for me :)

Jag har fått känna mig som ett barn igen :) Jag har nämligen i år 3 stycken adventskalendrar! Jag som inte haft en kalender på flera år har fått 3 stycken! En vanlig chokladkalender av Fras mamma, en superlyxig Fazers chokladkalender av min mamma och en vanlig kalender av min gudmor. Mamma har annars också skickat trevliga paket, den bästa har varit min lillajulsgåva, fick skratta åt texten på paketet så tårarna rann (inside vitser)! 

Että sellaista kuuluu Itävaltaan

Olen Itävallassa asuessani yrittänyt löytää sopivia harrastuksia. Valokuvauskurssit ja sählyjengiin osallistuminen ovat jääneet pois kielimuurin takia. Täällähän ei ainoastaan tarvitse hallita saksaa vaan myös paikallista murretta. Jossa on ehkä 2 sanaa saksaa. Kiipeily ja canyoning ovat edelleen suurena innon aiheena mutta maksavat maltaita. Mutta nyt viikkoni täyttyy aika kivasti kun kuntosalin lisäksi olen löytänyt hauskan italiankurssin, hyvän saksanopettajan ja eilen kävin ekaa kertaa täällä joogassa.

Italiankurssini on hauska :) meitä on noin 7 ja tapaamme kolleegani Andrean luona kerran viikossa. Andrea on siis italialainen ja puhumme ainoastaan italiaa. Joka viikko meillä on jonkinlainen artikkeli tai tietty aihe mistä keskustellaan... kaikkea suomalaisista hirvistä Berlusconin möläytyksiin ja elokuvista kirjallisuuteen. Kurssilla on myös ihana 70 vuotias eläkkeellä oleva tohtori, joka ajaa mustaa kuplaa ja pukeutuu pukuun, hattuun ja käyttää kävelykeppiä. Tohtori pyysi mua viime kerralla olueelle, että voisimme keskustella suomenkielen ja unkarin eroavaisuuksista. Hihhi :)

Saksanopetus on todella tehokasta sillä olen paikallisen kielikoulun saksanopettajan ainoa oppilas. Tosin saksantunneilla tulee ähky olo koska opettajani uskoo opetusmetodina palkitsemiseen ja tuuppaa suklaata suuhuni aina kun vastaan oikein!

Mutta jooga. Ai että miten ihanaa. Olen tutustunut joogaan joskus baletintanssmisen yhteydessä vuosia sitten mutta en ikinä ennen käynyt kunnolla tunneilla. Tämä jooga on hathan ja astangan sekoitusta ja todella tehokasta. Saa hikoilla ja venyä ja seisoa päällään! Ja onneksi olin aika samalla tasolla muiden kanssa, etten joudu odottaa kuukausia uuden kurssin aloittamista.

Odotan tosin lumia, että alpeista pääsee nauttimaan. On muuten hassua kun täällä puhutaan metreistä, ”nyt on lunta kuudessasadassa, ensi viikolla varmaan jo neljässä”. Suomessa on lunta, pyryttää tai on myrsky. Nyt jo Eteläsuomessa. Mutta täällä jos on lunta niin kaikkialla ja keskustellaan vaan siitä miten paljon vuorta pitää kiivetä ennenkuin siitä voi nauttia. No odotetaan vielä sitä lunta tänne alas neljäänsataan metriin että olisi valoisampaa :)

Kuvat ovat tasan vuoden vanhoja. Niin ne harrastukset muuttuvat.

St. Gallen

The Disney Castle

In Füssen (South of München) in Germany there is a castle built in the 19th century that is called Neuschwanstein. The castle has been the inspiration for the castle in Disney's Sleeping Beauty and also many other movies have been filmed there. Fra and I went yesterday on a road trip in Germany and Austria to see beautiful surroundings and also the known castle.

Valaistus.

Vihaan lamppuja ja valaisimia. En tiedä mitään niin kamalaa kun kauppojen valaisinosaston. Muuten sievästi sisustettu tila pilataan joillakin mukamas-design valaisimilla jonne tungetaan hehkulamppu. Yökötys. Lempivalonlähteeni ovat aurinko ja kynttilä. Olen kuitenkin opiskellut valaistustekniikkaa ja rakastan työskennellä valaistuksen parissa. Onkohan tämä ristiriitaista? Ei:

Aivan ensiksi: hehkulamppu on upea keksintö. En aijo laisinkaan ottaa kantaa hehkulampun kiellosta tai sen energiatehokkuudesta. Itse en tosin kotiini hehkulamppuja halua, koska hehkulampun valon väriä, valaisukulmaa ja intensiteettiä on aika kökköä ohjata.

Tykkään kovasti huoneiden valaistuksesta, joissa valonlähdettä ei laisinkaan näy. Pidän siitä, kun valonlähteitä saa piilotettua seiniin tai kattoon. Pidän myös niistä valaisimista, joissa valo on diffuusia, eli kappale johon valonlähde on laitettu on peitetty materiaalilla (tai saatu aikaan optiikalla) jossa kappale näyttää säteilevän valoa tasaisesti, ilman kirkkaita tai tummia kohtia.

Pidän siitä, että valaistusta voi ohjata. Tiedättehän himmentimet? No himmennin on ihan ok, mutta se ei oikein anna paljon mahdollisuuksia. Pidän siitä, kun valoa voi ohjata esimerkiksi kosketusnäytöllä tai tietokoneohjelmalla. Sen kanssa muuten teen töitä, eli Dali ja DMX protokollien parissa. Ne ovat standardeja jotka ”auttavat” informaatiota pääsemään kosketusnäytöltä valaismelle. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa ohjataan valoja DMX-protokollan avulla. Onhan se helpompaa sanoa tietokonelle "tee" kuin itse näpsyttää 100 000 katkaisijaa rytmissä :)

No mutta kotona? Sanotaan vaikka, että sinulla on iso tila, jossa on ruokasali ja olohuone. Olohuoneessa on takka ja muuten tilassa on isot ikkunat. Ohjausprotokollien parissa voit vaikka painaa nappulaa ”päivä” jolloin valot himmentyvät ja sälekaihtimet avautuvat mutta se tumma nurkka siellä takan takana saa kuitenkin valoa. Tai voit ohjata valmiita omia tapahtumia, kuten ”illallisjuhlat”, ”tv-katselu” tai ”siivous”, voit sitten vaikka valita, että illallisjuhlien aikana ruokapöydän yllä on valoa, mutta takka-alue on himmeä, koska sinulla on siellä kynttilöitä. Myöhemmin ehkä valo muuttuu hitaasti punaisesta siniseen ja siitä vihreään. Kuka tietää. Saat itse valita. Ja jos haluat, voit kerrran tehdä suunnittelun ja sen jälkeen ehkä haluat että valaistus hoituu itsestään. Tai muuttuu kun taputat käsiä. Kaikki on mahdollista :)

Esimerkiksi viime viikolla ohjailin töissä valoja iPodilla :)

Jos siis saisin rakentaa talon, rakentaisin sen siten, että valaisimia ei näkyisi, vaan kaikki valo ”tulisi jostain”. Esille laittaisin muutaman valaisimen, jotka eivät tuottaisi minussa ärsyyntyneisyyttä. Esittelenpäs muutamaa teille.

Tämä on Zumtobelin Ondaria valaisin. Se on litteä, ovaali ja sen pinta on yhtä kirkas jokapuolelta, eli siitä ei näy valonlähdettä. Tosin en tykkää, kun valaisin roikkuu ja johdot näkyy- meneepä hankalaksi :) Mutta olen tämän asian suhteen kranttu. Itselläni on Ondaria-valaisin, joka sopii hyvin valkoisiksi maalattujen puukalusteiden yläpuolelle antamaan ruokailuvalaistusta.

Tässä on Joe Colombon suunnittelema Colombo-pöytävalaisin. Valonlähde on tuon valkoisen osan sisällä josta valo ohjautuu pleksilasiin. Pleksissä valo pääsee karkaamaan päästä, eli valaisin valaisee tuollaisen pitkulaisen alueen pöydällä. Tämä on yksi lempi-ideoistani ja rakentaisin mielelläni itsekin pleksivalaisimen. Tosin pitäisi löytää taitettua pleksilasia...

Tämä on Vico Magistrettin suunnittelema pöytävalaisin, jota Artemide vieläkin myy. Valaisimen nimi on Eclisse ja se on suunniteltu vuonna 1966. Tutustuin valaisimeen Fralla, koska Fra käyttää sitä yöpöytävalaisimena. Vuotta 1966 ajatellen, ajatus on ollut ihan huima!  Valaisimen sisällä on siis hehkulamppu ja pyöreää osaa voi sormin pyöritellä ja siten päättää paljonko valoa valaisimesta haluaa saada. Hyvin simppeliä mutta fiksua.

Dagens Outfit

Boots: boutique i Milano

Jeans: H&M

Topp: Indiska

Tröja: Zara

Scarf: LineKHome

Det finaste paketet

Mamma hade skickat till mig det finaste paketet! Mitt favorit te från Finland med jordgubbs, shampagne och vaniljsmak! Kortet säger "När du kollar i en kvinnas handväska så förstår du att pengar är inte det viktigaste i livet". Och på andra sidan "I asked God for a daughter but he gave me a princess".

Det finaste.

Mamma är bäst!

This weekend...

- I ate a delicious artichoke that I bought in town on the Saturday fair

- Fra changed winter tires on my car

- I bought 2 new chairs on a flea market

- We wisited Konstanz, a beautiful German city by the big Bodensee lake

- I bought a waredrobe that is made of 200 years old wood. It will arrive at my apartment in the week :)

- We visited Fra's relatives in München

- And we saw 3 airplanes making a triangle in the sky:

Tee

Yksi asia, joka on vaikea tehdä tällä puolella Itävaltaa on ostaa hyvää teetä. Suomessa voi marssia mihin tahansa ruokakauppaan ja siellä on vastassa tie mitäkin ihania Tiikerin päiväunia, marjateetä, Uskollista ystävää, vihreetä, valkoista ja rooibosta. Jos Suomessa haluaa vähän jotain erikoisempaa on aina olemassa teekaupat ja esim. Säästä ja punnitse ketjun teevalikoima on mahtava! Ostin myös usein teetä esim. Indiskasta tai Stockmannin irtomyynnistä.(Vantaan Jumbossa on teekauppa joka myy mansikan ja shamppanjan makuista teetä. Vinkkinä vaan...). 

Täällä isommissakin ruokakaupoissa on pienet valikoimat ja löytyy vaan Twiningsin vaniljaa, epämääräistä piparminttua ja kamomillaa. Siinä ne sitten olikin.

Onneksi äiti toi mukanansa teetä Suomesta pahimpaan hätään ja nyt löysin luontaistutrekaupasta Yogi Tea valikoiman. Oon jopa lopettanut 1-espresson-tunnissa juomisen ja korvannut sen guaraanaa sisältävällä energiateellä :)

Kotitoimisto

Sain pomoltani lupaa pitää tänään kotitoimistoa, koska joudun opettelemaan hieman standardeja perin pohjin. Tulee mielettömän nostalginen opiskelijaolo, kun istun pöydän ääressä verkkareissa pänttäämässä päähäni informaatiota, jota en oikeastaan halua sinne tunkea. Vielä parempi opiskelijafiilis tuli siitä, että äidin vierailun jäljiltä löytyi laatikosta vielä supersalmiakkeja. Supersalmiakki, tuo ikuinen sydänystäväni. Yhdessä sydänystäväni kanssa pärjäämme tämän päivän! Muistuttelemme toisiamme, että tämä on työpäivä, eikä tenttiinlukuhetki, eli kaapin perukoita ei saa siivota tai kaikkia villapuseroita pestä, niinkuin tenttiviikko-ohjelmaan yleensä kuuluu :)